Riisi Wulong (2021)

Yleistä

Thaimaassa tuotetaan teetä lähinnä maan pohjoisimmassa Chiang Rai -provinssissa. Teentuotannon saapuminen Thaimaahan tapahtui Kiinan sisällissodan jälkimainingeissa. Kommunisteja vastustavia Yunnanilaisia Kuomintangin joukkoja pakeni Kiinasta Burmaan vuonna 1949. Tämä ryhmä hajosi lopulta pienempiin ryhmiin, joista osa asettui asumaan Thaimaan pohjoisosaan. Teenviljelyä harjoittavat lähinnä tämän ryhmän jälkeläiset. Pohjois-Thaimaan teet ovat Taiwanilaisista teepensaslajikkeista tuotettua korkean vuoriston teetä. Myös käsittelymenetelmät ovat Taiwanilaiselle teelle tyypillisiä. Tärkeimmät lajikkeet ovat nro. 12, joka tunnetaan myös nimellä Jin Xuan sekä nro. 17, jota kutsutaan myös nimillä Qingxin ja Luanze.

Tämä tee

Tämä tee on tuotettu Chiang Rai -provinssin Mae Salongin vuorella noin 900 metrin korkeudessa. Tämä tee on vaaleapaahtoista wulong-teetä, joka on maustettu Nuo Mi Xiang -yrtillä, jossa on selkeä aromaattinen riisin tuoksu. Tee on 2021 vuoden toukokuun satoa.

Maku

Kuivassa teessä on hyvin selkeä ja voimakas sävykäs makea riisin tuoksu. Maljassa tuoksu on vastaavasti erittäin ilmeikkään riisimäinen, kuivaa viljaisuutta ja makeaa soljuvuutta. Maku on makean raikas ja sävykkään riisimäisen viljainen ja taustaltaan kukkainen.

Hauduttaminen

Tämä tee voidaan muiden wulong-teelaatujen tapaan hauduttaa saviteekannussa, mutta jos pitää erityisesti herkistä kukkeista aromeista, toimii lasinen tai posliininen astia paremmin. Hauduttamiseen käytetään sata-asteista vettä. Jos käytössä on yli 500ml tilavuuksinen teekannu, voidaan lehtiä käyttää 3-4g eli noin ruokalusikallinen. Lehtiä haudutetaan 2-3 minuuttia. Jos käytössä on pienikokoinen(50-300ml) teekannu, jota voidaan käyttää gongfu-hauduttamiseen, lehtien määrä on noin 3-4g 100ml kohden. Haudusten pituus on 20-30 sekuntia. Ensimmäisen haudutuksen voi tehdä pidempänä, sillä kuivista lehdistä ei aluksi haudu tehokkaasti makuaineita.

Katson tämän teen videoesittely Teepolun Youtube-kanavalla: