Dong Fang Mei Ren (2022)

Yleistä

Thaimaassa tuotetaan teetä lähinnä maan pohjoisimmassa Chiang Rai -provinssissa. Teentuotannon saapuminen Thaimaahan tapahtui Kiinan sisällissodan jälkimainingeissa. Kommunisteja vastustavia Yunnanilaisia Kuomintangin joukkoja pakeni Kiinasta Burmaan vuonna 1949. Tämä ryhmä hajosi lopulta pienempiin ryhmiin, joista osa asettui asumaan Thaimaan pohjoisosaan. Teenviljelyä harjoittavat lähinnä tämän ryhmän jälkeläiset. Pohjois-Thaimaan teet ovat Taiwanilaisista teepensaslajikkeista tuotettua korkean vuoriston teetä. Myös käsittelymenetelmät ovat Taiwanilaiselle teelle tyypillisiä. Tärkeimmät lajikkeet ovat nro. 12, joka tunnetaan myös nimellä Jin Xuan sekä nro. 17, jota kutsutaan myös nimillä Qingxin ja Luanze.

Tämä tee

Tämä tee on tuotettu Chiang Rai -provinssin Mae Salongin vuorella 2022 kesällä. Teetarhat sijaitsevat noin 1000 metrin korkeudella. Tämä tee on tuottajan tulkinta taiwanilaisesta Dong Fang Mei Ren -teestä, joka on hyönteistenpurema wulong-teelaatu. Tässä teessä ei ole hyönteistenpuremia ja efekti on aikaansaatu enemmänkin hapettamalla hieman GABA-teen tapaan.

Maku

Suurikokoinen lehti on rullattu palloiksi. Teessä on hedelmäkarkkinen ja kuivahedelmäinen tuoksu. Maussa on hieno yhdistelmä aromaattisen puun ja hedelmien sävyjä.

Hauduttaminen

Tämä tee voidaan muiden wulong-teelaatujen tapaan hauduttaa saviteekannussa, mutta jos pitää erityisesti herkistä kukkeista aromeista, toimii lasinen tai posliininen astia paremmin. Hauduttamiseen käytetään sata-asteista vettä. Jos käytössä on yli 500ml tilavuuksinen teekannu, voidaan lehtiä käyttää 3-4g eli noin ruokalusikallinen. Lehtiä haudutetaan 2-3 minuuttia. Jos käytössä on pienikokoinen(50-300ml) teekannu, jota voidaan käyttää gongfu-hauduttamiseen, lehtien määrä on noin 3-4g 100ml kohden. Haudusten pituus on 20-30 sekuntia. Ensimmäisen haudutuksen voi tehdä pidempänä, sillä kuivista lehdistä ei aluksi haudu tehokkaasti makuaineita.

Katso tämän teen videoesittely Teepolun Youtube-kanavalla: